Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

uistelija (12)

  1. henkilö, joka uistelee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈui̯st̪eˌlijɑ/
  • tavutus: uis‧te‧li‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uistelija uistelijat
genetiivi uistelijan uistelijoiden
uistelijoitten
(uistelijain)
partitiivi uistelijaa uistelijoita
akkusatiivi uistelija;
uistelijan
uistelijat
sisäpaikallissijat
inessiivi uistelijassa uistelijoissa
elatiivi uistelijasta uistelijoista
illatiivi uistelijaan uistelijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uistelijalla uistelijoilla
ablatiivi uistelijalta uistelijoilta
allatiivi uistelijalle uistelijoille
muut sijamuodot
essiivi uistelijana uistelijoina
translatiivi uistelijaksi uistelijoiksi
abessiivi uistelijatta uistelijoitta
instruktiivi uistelijoin
komitatiivi uistelijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uistelija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa