Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ulkoilutus (39)

  1. ulkoiluttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈulkoi̯ˌlut̪us/
  • tavutus: ul‧koi‧lu‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ulkoilutus ulkoilutukset
genetiivi ulkoilutuksen ulkoilutusten
ulkoilutuksien
partitiivi ulkoilutusta ulkoilutuksia
akkusatiivi ulkoilutus;
ulkoilutuksen
ulkoilutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi ulkoilutuksessa ulkoilutuksissa
elatiivi ulkoilutuksesta ulkoilutuksista
illatiivi ulkoilutukseen ulkoilutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ulkoilutuksella ulkoilutuksilla
ablatiivi ulkoilutukselta ulkoilutuksilta
allatiivi ulkoilutukselle ulkoilutuksille
muut sijamuodot
essiivi ulkoilutuksena ulkoilutuksina
translatiivi ulkoilutukseksi ulkoilutuksiksi
abessiivi ulkoilutuksetta ulkoilutuksitta
instruktiivi ulkoilutuksin
komitatiivi ulkoilutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ulkoilutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ulkoilutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä ulkoiluttaa (ulkoilut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa