umpitavu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
umpitavu (1)
- (fonetiikka) konsonanttiin päättyvä tavu
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈumpiˌt̪ɑʋu/
- tavutus: um‧pi‧ta‧vu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | umpitavu | umpitavut |
| genetiivi | umpitavun | umpitavujen |
| partitiivi | umpitavua | umpitavuja |
| akkusatiivi | umpitavu; umpitavun |
umpitavut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | umpitavussa | umpitavuissa |
| elatiivi | umpitavusta | umpitavuista |
| illatiivi | umpitavuun | umpitavuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | umpitavulla | umpitavuilla |
| ablatiivi | umpitavulta | umpitavuilta |
| allatiivi | umpitavulle | umpitavuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | umpitavuna | umpitavuina |
| translatiivi | umpitavuksi | umpitavuiksi |
| abessiivi | umpitavutta | umpitavuitta |
| instruktiivi | – | umpitavuin |
| komitatiivi | – | umpitavuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | umpitavu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. konsonanttiin päättyvä tavu
|
|