Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

unohdus (39)[1]

  1. tila jossa jokin on unohdettu
    vajota unohduksiin, joutua unohduksiin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈunohdus/
  • tavutus: u‧noh‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi unohdus unohdukset
genetiivi unohduksen unohdusten
unohduksien
partitiivi unohdusta unohduksia
akkusatiivi unohdus;
unohduksen
unohdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi unohduksessa unohduksissa
elatiivi unohduksesta unohduksista
illatiivi unohdukseen unohduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi unohduksella unohduksilla
ablatiivi unohdukselta unohduksilta
allatiivi unohdukselle unohduksille
muut sijamuodot
essiivi unohduksena unohduksina
translatiivi unohdukseksi unohduksiksi
abessiivi unohduksetta unohduksitta
instruktiivi unohduksin
komitatiivi unohduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo unohdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
unohdus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • unohdus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39