uritus
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
uritus (39)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈurit̪us/
- tavutus: u‧ri‧tus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uritus | uritukset |
| genetiivi | urituksen | uritusten urituksien |
| partitiivi | uritusta | urituksia |
| akkusatiivi | uritus; urituksen |
uritukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | urituksessa | urituksissa |
| elatiivi | urituksesta | urituksista |
| illatiivi | uritukseen | urituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | urituksella | urituksilla |
| ablatiivi | uritukselta | urituksilta |
| allatiivi | uritukselle | urituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | urituksena | urituksina |
| translatiivi | uritukseksi | urituksiksi |
| abessiivi | urituksetta | urituksitta |
| instruktiivi | – | urituksin |
| komitatiivi | – | urituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uritukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uritus- | |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä urittaa (urit- + -us)
Käännökset muokkaa
1. urittaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- uritus Kielitoimiston sanakirjassa