uuma
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
uuma (10)
- vyötärö
- Kapea uuma on tiimalasivartalon a ja o.
- rautatiekiskon ohut osa laippojen välillä
- (jalokivet) briljantin yläosan ja alaosan välinen reunus
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈuːmɑ/
- tavutus: uu‧ma
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uuma | uumat |
| genetiivi | uuman | uumien (uumain) |
| partitiivi | uumaa | uumia |
| akkusatiivi | uuma; uuman |
uumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uumassa | uumissa |
| elatiivi | uumasta | uumista |
| illatiivi | uumaan | uumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uumalla | uumilla |
| ablatiivi | uumalta | uumilta |
| allatiivi | uumalle | uumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uumana | uumina |
| translatiivi | uumaksi | uumiksi |
| abessiivi | uumatta | uumitta |
| instruktiivi | – | uumin |
| komitatiivi | – | uumine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uuma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. vyötärö
|
Ks. vyötärö |
Aiheesta muualla muokkaa
- uuma Kielitoimiston sanakirjassa