Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

uurastaja (10)

  1. henkilö, joka uurastaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈuːrɑsˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: uu‧ras‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uurastaja uurastajat
genetiivi uurastajan uurastajien
(uurastajain)
partitiivi uurastajaa uurastajia
akkusatiivi uurastaja;
uurastajan
uurastajat
sisäpaikallissijat
inessiivi uurastajassa uurastajissa
elatiivi uurastajasta uurastajista
illatiivi uurastajaan uurastajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uurastajalla uurastajilla
ablatiivi uurastajalta uurastajilta
allatiivi uurastajalle uurastajille
muut sijamuodot
essiivi uurastajana uurastajina
translatiivi uurastajaksi uurastajiksi
abessiivi uurastajatta uurastajitta
instruktiivi uurastajin
komitatiivi uurastajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uurastaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa