uurtava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä uurtaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uurtava uurtavat
genetiivi uurtavan uurtavien
(uurtavain)
partitiivi uurtavaa uurtavia
akkusatiivi uurtava;
uurtavan
uurtavat
sisäpaikallissijat
inessiivi uurtavassa uurtavissa
elatiivi uurtavasta uurtavista
illatiivi uurtavaan uurtaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi uurtavalla uurtavilla
ablatiivi uurtavalta uurtavilta
allatiivi uurtavalle uurtaville
muut sijamuodot
essiivi uurtavana uurtavina
translatiivi uurtavaksi uurtaviksi
abessiivi uurtavatta uurtavitta
instruktiivi uurtavin
komitatiivi uurtavine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}