vaarunta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑːrunt̪ɑ/
- tavutus: vaa‧run‧ta
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vaarunta | vaarunnat |
genetiivi | vaarunnan | vaaruntojen (vaaruntain) |
partitiivi | vaaruntaa | vaaruntoja |
akkusatiivi | vaarunta; vaarunnan |
vaarunnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vaarunnassa | vaarunnoissa |
elatiivi | vaarunnasta | vaarunnoista |
illatiivi | vaaruntaan | vaaruntoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vaarunnalla | vaarunnoilla |
ablatiivi | vaarunnalta | vaarunnoilta |
allatiivi | vaarunnalle | vaarunnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vaaruntana | vaaruntoina |
translatiivi | vaarunnaksi | vaarunnoiksi |
abessiivi | vaarunnatta | vaarunnoitta |
instruktiivi | – | vaarunnoin |
komitatiivi | – | vaaruntoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | vaarunna- | |
vahva vartalo | vaarunta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. vaaruminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- vaarunta Kielitoimiston sanakirjassa