vainu
Katso myös: váinu |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vainu (1)
- petoeläimen saama hajuaistimus, jonka avulla se jäljittää saalistansa
- (kuvaannollisesti) intuitiivinen tunne siitä, että on oikeilla jäljillä, aavistus
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑi̯nu/
- tavutus: vai‧nu
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vainu | vainut |
genetiivi | vainun | vainujen |
partitiivi | vainua | vainuja |
akkusatiivi | vainu; vainun |
vainut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vainussa | vainuissa |
elatiivi | vainusta | vainuista |
illatiivi | vainuun | vainuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vainulla | vainuilla |
ablatiivi | vainulta | vainuilta |
allatiivi | vainulle | vainuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vainuna | vainuina |
translatiivi | vainuksi | vainuiksi |
abessiivi | vainutta | vainuitta |
instruktiivi | – | vainuin |
komitatiivi | – | vainuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vainu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
slaavilainen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. petoeläimen saama hajuaistimus, jonka avulla se jäljittää saalistansa
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
2. intuitiivinen tunne siitä, että on oikeilla jäljillä
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.