vanhennut
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
vanhennut
- vanhemmaksi tullut
- Tässä alkaa tuntea itsensä vanhentuneeksi, ei vielä vanhaksi kuitenkaan.
- Viime tapaamisesta joukko on vanhennut muttei harvennut.
Etymologia muokkaa
- 2. partisiippi verbistä vanheta
Liittyvät sanat muokkaa
Verbi muokkaa
vanhennut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä vanheta
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vanhennut | vanhenneet |
genetiivi | vanhenneen | vanhenneiden vanhenneitten |
partitiivi | vanhennutta | vanhenneita |
akkusatiivi | vanhennut; vanhenneen | vanhenneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vanhenneessa | vanhenneissa |
elatiivi | vanhenneesta | vanhenneista |
illatiivi | vanhenneeseen | vanhenneisiin vanhenneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vanhenneella | vanhenneilla |
ablatiivi | vanhenneelta | vanhenneilta |
allatiivi | vanhenneelle | vanhenneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vanhenneena | vanhenneina |
translatiivi | vanhenneeksi | vanhenneiksi |
abessiivi | vanhenneetta | vanhenneitta |
instruktiivi | – | vanhennein |
komitatiivi | – | vanhenneine |