vapahtaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vapahtaja (10)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑpɑhˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: va‧pah‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vapahtaja | vapahtajat |
| genetiivi | vapahtajan | vapahtajien (vapahtajain) |
| partitiivi | vapahtajaa | vapahtajia |
| akkusatiivi | vapahtaja; vapahtajan |
vapahtajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vapahtajassa | vapahtajissa |
| elatiivi | vapahtajasta | vapahtajista |
| illatiivi | vapahtajaan | vapahtajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vapahtajalla | vapahtajilla |
| ablatiivi | vapahtajalta | vapahtajilta |
| allatiivi | vapahtajalle | vapahtajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vapahtajana | vapahtajina |
| translatiivi | vapahtajaksi | vapahtajiksi |
| abessiivi | vapahtajatta | vapahtajitta |
| instruktiivi | – | vapahtajin |
| komitatiivi | – | vapahtajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vapahtaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. jokin, joka vapahtaa; (kristinusko, isolla) Jeesus
|
Aiheesta muualla muokkaa
- vapahtaja Kielitoimiston sanakirjassa