vehka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vehka (9)
- suovehka (Calla palustris)
- jokin muu vehkakasvien (Araceae) heimon kasvi, joista monia käytetään huonekasveina
- (murteellinen) raate
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋehkɑ/
- tavutus: veh‧ka
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vehka | vehkat |
genetiivi | vehkan | vehkojen (vehkain) |
partitiivi | vehkaa | vehkoja |
akkusatiivi | vehka; vehkan |
vehkat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vehkassa | vehkoissa |
elatiivi | vehkasta | vehkoista |
illatiivi | vehkaan | vehkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vehkalla | vehkoilla |
ablatiivi | vehkalta | vehkoilta |
allatiivi | vehkalle | vehkoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vehkana | vehkoina |
translatiivi | vehkaksi | vehkoiksi |
abessiivi | vehkatta | vehkoitta |
instruktiivi | – | vehkoin |
komitatiivi | – | vehkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vehka- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Sanan alkuperä on epävarma. Vokaaliyhdistelmä e–a viittaa lainalähtöisyyteen. Vastineita lähisukukielissä: karjalan vehka, lyydin ja vepsän vehk, vatjan võhka ja viron võhk. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]
Käännökset muokkaa
2. Araceae-heimon kasvi
Ks. vehkakasvi |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
huonevehka, kirjovehka, suovehka, vehkakasvi, viirivehka
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 282. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.