vehkeilijä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vehkeilijä (12)
- henkilö, joka vehkeilee
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋehkei̯ˌlijæ/
- tavutus: veh‧kei‧li‧jä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vehkeilijä | vehkeilijät |
| genetiivi | vehkeilijän | vehkeilijöiden vehkeilijöitten (vehkeilijäin) |
| partitiivi | vehkeilijää | vehkeilijöitä |
| akkusatiivi | vehkeilijä; vehkeilijän |
vehkeilijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vehkeilijässä | vehkeilijöissä |
| elatiivi | vehkeilijästä | vehkeilijöistä |
| illatiivi | vehkeilijään | vehkeilijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vehkeilijällä | vehkeilijöillä |
| ablatiivi | vehkeilijältä | vehkeilijöiltä |
| allatiivi | vehkeilijälle | vehkeilijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vehkeilijänä | vehkeilijöinä |
| translatiivi | vehkeilijäksi | vehkeilijöiksi |
| abessiivi | vehkeilijättä | vehkeilijöittä |
| instruktiivi | – | vehkeilijöin |
| komitatiivi | – | vehkeilijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vehkeilijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka vehkeilee
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- vehkeilijä Kielitoimiston sanakirjassa