Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vekara (12)

  1. varsijousen viritystaljan osa, jonka muodostavat kaksi köysipyörää ja kaksi jänteelle asetettavaa koukkua
  2. (puhekieltä) lapsi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋekɑrɑ/
  • tavutus: ve‧ka‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vekara vekarat
genetiivi vekaran vekaroiden
vekaroitten
(vekarain)
partitiivi vekaraa vekaroita
akkusatiivi vekara;
vekaran
vekarat
sisäpaikallissijat
inessiivi vekarassa vekaroissa
elatiivi vekarasta vekaroista
illatiivi vekaraan vekaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vekaralla vekaroilla
ablatiivi vekaralta vekaroilta
allatiivi vekaralle vekaroille
muut sijamuodot
essiivi vekarana vekaroina
translatiivi vekaraksi vekaroiksi
abessiivi vekaratta vekaroitta
instruktiivi vekaroin
komitatiivi vekaroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vekara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

pojanvekara

Aiheesta muualla muokkaa

  • vekara Kielitoimiston sanakirjassa