Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vekkari (6)

  1. (arkikieltä) herätyskello
  2. (arkikieltä) vekkihame

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋekːɑri/
  • tavutus: vek‧ka‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vekkari vekkarit
genetiivi vekkarin vekkarien
vekkareiden
vekkareitten
partitiivi vekkaria vekkareita
vekkareja
akkusatiivi vekkari;
vekkarin
vekkarit
sisäpaikallissijat
inessiivi vekkarissa vekkareissa
elatiivi vekkarista vekkareista
illatiivi vekkariin vekkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vekkarilla vekkareilla
ablatiivi vekkarilta vekkareilta
allatiivi vekkarille vekkareille
muut sijamuodot
essiivi vekkarina vekkareina
translatiivi vekkariksi vekkareiksi
abessiivi vekkaritta vekkareitta
instruktiivi vekkarein
komitatiivi vekkareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vekkari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • vekkari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.