Suomi muokkaa

 
Verotus

Substantiivi muokkaa

verotus (39)

  1. verojen keruu, verojen periminen; valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön näkökulmasta tulojen kerääminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋerot̪us/
  • tavutus: ve‧ro‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi verotus verotukset
genetiivi verotuksen verotusten
verotuksien
partitiivi verotusta verotuksia
akkusatiivi verotus;
verotuksen
verotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi verotuksessa verotuksissa
elatiivi verotuksesta verotuksista
illatiivi verotukseen verotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi verotuksella verotuksilla
ablatiivi verotukselta verotuksilta
allatiivi verotukselle verotuksille
muut sijamuodot
essiivi verotuksena verotuksina
translatiivi verotukseksi verotuksiksi
abessiivi verotuksetta verotuksitta
instruktiivi verotuksin
komitatiivi verotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo verotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
verotus-

Etymologia muokkaa

johdettu suomen kielen verbistä verottaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

arvioverotus, erillisverotus, harkintaverotus, jälkiverotus, kunnallisverotus, verotusarvo, verotuskohde, verotusoikeus, verotusperuste, verotustodistus, verotusvuosi, yhteisverotus

Aiheesta muualla muokkaa

  • verotus Kielitoimiston sanakirjassa