viettelijä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
viettelijä (12)
- henkilö, joka viettelee
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋie̯t̪ːeˌlijæ/
- tavutus: viet‧te‧li‧jä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viettelijä | viettelijät |
genetiivi | viettelijän | viettelijöiden viettelijöitten (viettelijäin) |
partitiivi | viettelijää | viettelijöitä |
akkusatiivi | viettelijä; viettelijän |
viettelijät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viettelijässä | viettelijöissä |
elatiivi | viettelijästä | viettelijöistä |
illatiivi | viettelijään | viettelijöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viettelijällä | viettelijöillä |
ablatiivi | viettelijältä | viettelijöiltä |
allatiivi | viettelijälle | viettelijöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viettelijänä | viettelijöinä |
translatiivi | viettelijäksi | viettelijöiksi |
abessiivi | viettelijättä | viettelijöittä |
instruktiivi | – | viettelijöin |
komitatiivi | – | viettelijöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viettelijä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
verbistä vietellä
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka viettelee
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- viettelijä Kielitoimiston sanakirjassa