Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

viilaaja (10)

  1. henkilö, joka viilaa (työkseen)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋiːlɑːjɑ/
  • tavutus: vii‧laa‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viilaaja viilaajat
genetiivi viilaajan viilaajien
(viilaajain)
partitiivi viilaajaa viilaajia
akkusatiivi viilaaja;
viilaajan
viilaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi viilaajassa viilaajissa
elatiivi viilaajasta viilaajista
illatiivi viilaajaan viilaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viilaajalla viilaajilla
ablatiivi viilaajalta viilaajilta
allatiivi viilaajalle viilaajille
muut sijamuodot
essiivi viilaajana viilaajina
translatiivi viilaajaksi viilaajiksi
abessiivi viilaajatta viilaajitta
instruktiivi viilaajin
komitatiivi viilaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viilaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa