Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

viilaus (39)[1]

  1. viilaamistapahtuma ja sen tulos
    Pokasaha-aikaan savottamiesten iltapuhteen toimiin kuului sahan viilaus ja jaotuksen tarkistus seuraavaa päivää varten ― viilaus paljolti ratkaisi sahaustyön tuloksen.
    Moottorisahan terän viilaus edellyttää viilaamiseen perehtymistä.
  2. viilaamisen tulos

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋiːlɑus/ tai /ˈʋiːlɑu̯s/
  • tavutus: vii‧la‧us / vii‧laus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viilaus viilaukset
genetiivi viilauksen viilausten
viilauksien
partitiivi viilausta viilauksia
akkusatiivi viilaus;
viilauksen
viilaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi viilauksessa viilauksissa
elatiivi viilauksesta viilauksista
illatiivi viilaukseen viilauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viilauksella viilauksilla
ablatiivi viilaukselta viilauksilta
allatiivi viilaukselle viilauksille
muut sijamuodot
essiivi viilauksena viilauksina
translatiivi viilaukseksi viilauksiksi
abessiivi viilauksetta viilauksitta
instruktiivi viilauksin
komitatiivi viilauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viilaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
viilaus-

Aiheesta muualla muokkaa

  • viilaus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39