Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

viilto (1-I)

  1. viiltämisestä syntynyt vahinko, mahdollisesti avohaava
    Lääkärin mukaan viilto oli vain kahden millin päässä reisivaltimosta. (mtvuutiset.fi)
  2. viiltämisen toteutus tai tapahtuma
    Vain yksi nopea viilto, ja hänen verensä vuotaisi pitkin ankeaa pysäköintipaikkaa. (Leena Lehtolainen, Sukkanauhatyttö)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋiːlt̪o/
  • tavutus: viil‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viilto viillot
genetiivi viillon viiltojen
partitiivi viiltoa viiltoja
akkusatiivi viilto;
viillon
viillot
sisäpaikallissijat
inessiivi viillossa viilloissa
elatiivi viillosta viilloista
illatiivi viiltoon viiltoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viillolla viilloilla
ablatiivi viillolta viilloilta
allatiivi viillolle viilloille
muut sijamuodot
essiivi viiltona viiltoina
translatiivi viilloksi viilloiksi
abessiivi viillotta viilloitta
instruktiivi viilloin
komitatiivi viiltoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo viillo-
vahva vartalo viilto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

leikkausviilto, viiltohaava, viiltosara

Aiheesta muualla muokkaa

  • viilto Kielitoimiston sanakirjassa