Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

viilutus (39)

  1. viiluttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋiːlut̪us/
  • tavutus: vii‧lu‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viilutus viilutukset
genetiivi viilutuksen viilutusten
viilutuksien
partitiivi viilutusta viilutuksia
akkusatiivi viilutus;
viilutuksen
viilutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi viilutuksessa viilutuksissa
elatiivi viilutuksesta viilutuksista
illatiivi viilutukseen viilutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viilutuksella viilutuksilla
ablatiivi viilutukselta viilutuksilta
allatiivi viilutukselle viilutuksille
muut sijamuodot
essiivi viilutuksena viilutuksina
translatiivi viilutukseksi viilutuksiksi
abessiivi viilutuksetta viilutuksitta
instruktiivi viilutuksin
komitatiivi viilutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viilutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
viilutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä viiluttaa (viilut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa