viitonen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
viitonen (38)
- viiden numero, numero 5; numerolla viisi merkitty tai järjestetty
- (arkikieltä) viiden euron tai muun rahayksikön arvoinen kolikko tai seteli
- Vippaa viitonen.
- peruskoulun ja lukion alin hyväksytty arvosana
- useiden arvosteluasteikkojen korkein arvosana
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋiːt̪onen/
- tavutus: vii‧to‧nen
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viitonen | viitoset |
| genetiivi | viitosen | viitosten viitosien |
| partitiivi | viitosta | viitosia |
| akkusatiivi | viitonen; viitosen |
viitoset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viitosessa | viitosissa |
| elatiivi | viitosesta | viitosista |
| illatiivi | viitoseen | viitosiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viitosella | viitosilla |
| ablatiivi | viitoselta | viitosilta |
| allatiivi | viitoselle | viitosille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viitosena (viitosna) |
viitosina |
| translatiivi | viitoseksi | viitosiksi |
| abessiivi | viitosetta | viitositta |
| instruktiivi | – | viitosin |
| komitatiivi | – | viitosine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viitose- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viitos- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- viitonen Kielitoimiston sanakirjassa