villiintyvä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
villiintyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä villiintyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | villiintyvä | villiintyvät |
| genetiivi | villiintyvän | villiintyvien (villiintyväin) |
| partitiivi | villiintyvää | villiintyviä |
| akkusatiivi | villiintyvä; villiintyvän | villiintyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | villiintyvässä | villiintyvissä |
| elatiivi | villiintyvästä | villiintyvistä |
| illatiivi | villiintyvään | villiintyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | villiintyvällä | villiintyvillä |
| ablatiivi | villiintyvältä | villiintyviltä |
| allatiivi | villiintyvälle | villiintyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | villiintyvänä | villiintyvinä |
| translatiivi | villiintyväksi | villiintyviksi |
| abessiivi | villiintyvättä | villiintyvittä |
| instruktiivi | – | villiintyvin |
| komitatiivi | – | villiintyvine |