villitys
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
villitys (39)
- villitseminen; jokin villitsevä asia
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋilːit̪ys/
- tavutus: vil‧li‧tys
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | villitys | villitykset |
genetiivi | villityksen | villitysten villityksien |
partitiivi | villitystä | villityksiä |
akkusatiivi | villitys; villityksen |
villitykset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | villityksessä | villityksissä |
elatiivi | villityksestä | villityksistä |
illatiivi | villitykseen | villityksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | villityksellä | villityksillä |
ablatiivi | villitykseltä | villityksiltä |
allatiivi | villitykselle | villityksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | villityksenä | villityksinä |
translatiivi | villitykseksi | villityksiksi |
abessiivi | villityksettä | villityksittä |
instruktiivi | – | villityksin |
komitatiivi | – | villityksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | villitykse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
villitys- |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä villitä (villit- + -ys)
Käännökset muokkaa
1. villitseminen; jokin villitsevä asia
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- villitys Kielitoimiston sanakirjassa