Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

villitys (39)

  1. villitseminen; jokin villitsevä asia

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋilːit̪ys/
  • tavutus: vil‧li‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi villitys villitykset
genetiivi villityksen villitysten
villityksien
partitiivi villitystä villityksiä
akkusatiivi villitys;
villityksen
villitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi villityksessä villityksissä
elatiivi villityksestä villityksistä
illatiivi villitykseen villityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi villityksellä villityksillä
ablatiivi villitykseltä villityksiltä
allatiivi villitykselle villityksille
muut sijamuodot
essiivi villityksenä villityksinä
translatiivi villitykseksi villityksiksi
abessiivi villityksettä villityksittä
instruktiivi villityksin
komitatiivi villityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo villitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
villitys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä villitä (villit- + -ys)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

muotivillitys

Aiheesta muualla muokkaa