villiytynyt
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
villiytynyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä villiytyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | villiytynyt | villiytyneet |
| genetiivi | villiytyneen | villiytyneiden villiytyneitten |
| partitiivi | villiytynyttä | villiytyneitä |
| akkusatiivi | villiytynyt; villiytyneen | villiytyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | villiytyneessä | villiytyneissä |
| elatiivi | villiytyneestä | villiytyneistä |
| illatiivi | villiytyneeseen | villiytyneisiin villiytyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | villiytyneellä | villiytyneillä |
| ablatiivi | villiytyneeltä | villiytyneiltä |
| allatiivi | villiytyneelle | villiytyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | villiytyneenä | villiytyneinä |
| translatiivi | villiytyneeksi | villiytyneiksi |
| abessiivi | villiytyneettä | villiytyneittä |
| instruktiivi | – | villiytynein |
| komitatiivi | – | villiytyneine |
Aiheesta muualla muokkaa
- villiytynyt Tieteen termipankissa