villiytyvä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
villiytyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä villiytyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | villiytyvä | villiytyvät |
| genetiivi | villiytyvän | villiytyvien (villiytyväin) |
| partitiivi | villiytyvää | villiytyviä |
| akkusatiivi | villiytyvä; villiytyvän | villiytyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | villiytyvässä | villiytyvissä |
| elatiivi | villiytyvästä | villiytyvistä |
| illatiivi | villiytyvään | villiytyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | villiytyvällä | villiytyvillä |
| ablatiivi | villiytyvältä | villiytyviltä |
| allatiivi | villiytyvälle | villiytyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | villiytyvänä | villiytyvinä |
| translatiivi | villiytyväksi | villiytyviksi |
| abessiivi | villiytyvättä | villiytyvittä |
| instruktiivi | – | villiytyvin |
| komitatiivi | – | villiytyvine |