Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vimmastus (39)

  1. vimmastumisen tila; vimmastuneisuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋimːɑst̪us/
  • tavutus: vim‧mas‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vimmastus vimmastukset
genetiivi vimmastuksen vimmastusten
vimmastuksien
partitiivi vimmastusta vimmastuksia
akkusatiivi vimmastus;
vimmastuksen
vimmastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vimmastuksessa vimmastuksissa
elatiivi vimmastuksesta vimmastuksista
illatiivi vimmastukseen vimmastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vimmastuksella vimmastuksilla
ablatiivi vimmastukselta vimmastuksilta
allatiivi vimmastukselle vimmastuksille
muut sijamuodot
essiivi vimmastuksena vimmastuksina
translatiivi vimmastukseksi vimmastuksiksi
abessiivi vimmastuksetta vimmastuksitta
instruktiivi vimmastuksin
komitatiivi vimmastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vimmastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vimmastus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä vimmastua (vimmastu- + -s)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa