Suomi muokkaa

 
Vintilä
 
Vintilä

Substantiivi muokkaa

vintilä (12)

  1. käsillä veivattava pora

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋint̪ilæ/
  • tavutus: vin‧ti‧lä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vintilä vintilät
genetiivi vintilän vintilöiden
vintilöitten
(vintiläin)
partitiivi vintilää vintilöitä
akkusatiivi vintilä;
vintilän
vintilät
sisäpaikallissijat
inessiivi vintilässä vintilöissä
elatiivi vintilästä vintilöistä
illatiivi vintilään vintilöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vintilällä vintilöillä
ablatiivi vintilältä vintilöiltä
allatiivi vintilälle vintilöille
muut sijamuodot
essiivi vintilänä vintilöinä
translatiivi vintiläksi vintilöiksi
abessiivi vintilättä vintilöittä
instruktiivi vintilöin
komitatiivi vintilöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vintilä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin sanasta vindelborr, murt. vindel, vindil luultavasti < saksan sanasta Windel, Windelbohrer[1]

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • Kuvia. Suomen museot online.
  • vintilä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. vintilä.