viritelmä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
viritelmä (10)
- (leikkimielinen) johonkin tarkoitettu lähestulkoon toimiva rakennelma
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋiriˌt̪elmæ/
- tavutus: vi‧ri‧tel‧mä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viritelmä | viritelmät |
genetiivi | viritelmän | viritelmien (viritelmäin) |
partitiivi | viritelmää | viritelmiä |
akkusatiivi | viritelmä; viritelmän |
viritelmät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viritelmässä | viritelmissä |
elatiivi | viritelmästä | viritelmistä |
illatiivi | viritelmään | viritelmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viritelmällä | viritelmillä |
ablatiivi | viritelmältä | viritelmiltä |
allatiivi | viritelmälle | viritelmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viritelmänä | viritelminä |
translatiivi | viritelmäksi | viritelmiksi |
abessiivi | viritelmättä | viritelmittä |
instruktiivi | – | viritelmin |
komitatiivi | – | viritelmine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viritelmä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. johonkin tarkoitettu lähestulkoon toimiva rakennelma
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- viritelmä Kielitoimiston sanakirjassa