Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yksioikoisuus (40)

  1. se, että on yksioikoinen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yksioikoisuus yksioikoisuudet
genetiivi yksioikoisuuden yksioikoisuuksien
partitiivi yksioikoisuutta yksioikoisuuksia
akkusatiivi yksioikoisuus;
yksioikoisuuden
yksioikoisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi yksioikoisuudessa yksioikoisuuksissa
elatiivi yksioikoisuudesta yksioikoisuuksista
illatiivi yksioikoisuuteen yksioikoisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yksioikoisuudella yksioikoisuuksilla
ablatiivi yksioikoisuudelta yksioikoisuuksilta
allatiivi yksioikoisuudelle yksioikoisuuksille
muut sijamuodot
essiivi yksioikoisuutena yksioikoisuuksina
translatiivi yksioikoisuudeksi yksioikoisuuksiksi
abessiivi yksioikoisuudetta yksioikoisuuksitta
instruktiivi yksioikoisuuksin
komitatiivi yksioikoisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yksioikoisuude-
vahva vartalo yksioikoisuute-
konsonantti-
vartalo
yksioikoisuut-

Etymologia muokkaa

sanan yksioikoinen vartalosta yksioikois- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa