änkeä

Katso myös: ankea

Suomi

Verbi

änkeä (58-G) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) sulloa, ängetä

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: änkeminen

Verbi

änkeä

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä ängetä
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ängetä
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä ängetä