бес

Venäjä

Substantiivi

бес m.

1. paha henki, piru, perkele

   Нет, но что язычники, принося жертвы, приносят бесам, а не Богу

   Mutta sen minä sanon: mitä pakanat uhraavat, sen he perkeleille uhraavat ja ei Jumalalle. (1. Kor. 10)

Taivutus

elollinen	yksikkö	monikko
nominatiivi	бе́с	бе́сы
genetiivi	бе́са	бе́сов
datiivi	бе́су	бе́сам
akkusatiivi	бе́са	бе́сов
instrumentaali	бе́сом	бе́сами
prepositionaali	бе́се	бе́сах
vokatiivi	бе́ше	–

Idiomit

Мелким бесом (рассыпаться перед + instrumentaali)

mielin kielin mielistellä, liehitellä