мести́ (imperfektiivinen)
- lakaista
- (kuvaannollisesti) pyyhältää; (lumesta) tuiskuta, tuiskuttaa, pyryttää, pyrytä
|
preesens |
futuuri |
imperatiivi
|
| я |
мету́ |
мести́му |
-
|
| ти |
мете́ш |
мести́меш |
мети́
|
| він, вона, воно |
мете́ |
мести́ме |
-
|
| ми |
мете́м, метемо́ |
мести́мемо |
меті́м, меті́мо
|
| ви |
метете́ |
мести́мете |
меті́ть
|
| вони |
мету́ть |
мести́муть |
-
|
preteriti
| він |
мів
|
| вона |
мела́
|
| воно |
мело́
|
| вони |
мели́
|
мести́ (imperfektiivinen) (preteriti мёл, мела jne.)
- lakaista
- Я мету́ и мету́...
- (kuvaannollisesti) pyyhältää; (lumesta) tuiskuta, tuiskuttaa, pyryttää, pyrytä
- Метёт! – Pyryttää! (Kylläpä) tuiskuaa!
- Вдоль по улице метелица метёт / за метелицей мой миленький идёт.
- Pitkin katua nyt tuisku pyyhältää, tuiskun perässä mun kultaseni viilettää. (venäläinen kansanomainen romanssi)
|
preesens |
imperatiivi
|
| я |
мету́ |
-
|
| ты |
метёшь |
мети́
|
| он, она, оно |
метёт |
-
|
| мы |
метём |
-
|
| вы |
метёте |
мети́те
|
| они |
мету́т |
-
|
preteriti
| он |
мёл
|
| она |
мела́
|
| оно |
мело́
|
| они |
мели́
|
ме́сти
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta месть
- (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta месть
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta месть
- (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta месть
- (taivutusmuoto) yksikön prepositionaalimuoto sanasta месть
