ореол

Venäjä

Substantiivi

орео́л m.

1. sädekehä
2. aura

   Жизнь на орбите для большинства людей овеяна ореолом романтики. – Elämällä kiertoradalla on suurimmalla osalle ihmisistä romanttinen aura.

3. (ilmatiede) halo

Taivutus

eloton	yksikkö	monikko
nominatiivi	орео́л	орео́лы
genetiivi	орео́ла	орео́лов
datiivi	орео́лу	орео́лам
akkusatiivi	орео́л	орео́лы
instrumentaali	орео́лом	орео́лами
prepositionaali	орео́ле	орео́лах