Katso myös: Aura
 
Aura [1]
 
Lumiaura [2]
 
Hanhien muodostama aura [3]

Substantiivi

muokkaa

aura (9)

  1. maanviljelyssä maanmuokkaukseen käytettävä kone, kyntöaura
    Hevonen oli vetänyt auraa koko päivän.
  2. lumen siirtämiseen tarkoitettu työväline, lumiaura
    Aura kiinnitettiin auton eteen.
  3. (eläintiede) lintuparven V-muotoinen lentokuvio, jossa suurten lintujen ilmanvastus on pienempi kuin yksin lentäessä
    Kurjet olivat muodostaneet auran.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑu̯rɑ/
  • tavutus: au‧ra

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aura aurat
genetiivi auran aurojen
(aurain)
partitiivi auraa auroja
akkusatiivi aura;
auran
aurat
sisäpaikallissijat
inessiivi aurassa auroissa
elatiivi aurasta auroista
illatiivi auraan auroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi auralla auroilla
ablatiivi auralta auroilta
allatiivi auralle auroille
muut sijamuodot
essiivi aurana auroina
translatiivi auraksi auroiksi
abessiivi auratta auroitta
instruktiivi auroin
komitatiivi auroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aura-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

germaaninen laina,[1] kantagermaanin *arþra-, *arđra-[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aura-ankkuri, aura-auto, aurakulma, aurakäännös, auranala, aurankurki, auraviljely, hankoaura, jankkoaura, karja-aura, kaskiaura, kurkiaura, kylvöaura, kyntöaura, kärkiaura, lautasaura, lumiaura, multausaura, oja-aura, traktoriaura, vakoaura, vetoaura

Aiheesta muualla

muokkaa
  • aura Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa
 
Aura [1]

aura (9)

  1. (parapsykologia) joissain uskonnoissa tai uskomuksissa ihmistä tai muuta elävää olentoa ympäröivä energiakenttä
    Häntä ympäröi positiivinen aura.
  2. (lääketiede) esimerkiksi epilepsiakohtausta ennakoiva oire, harhakuvio näkökentässä
    Kohtausta ennakoi usein aura.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑu̯rɑ/
  • tavutus: au‧ra

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aura aurat
genetiivi auran aurojen
(aurain)
partitiivi auraa auroja
akkusatiivi aura;
auran
aurat
sisäpaikallissijat
inessiivi aurassa auroissa
elatiivi aurasta auroista
illatiivi auraan auroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi auralla auroilla
ablatiivi auralta auroilta
allatiivi auralle auroille
muut sijamuodot
essiivi aurana auroina
translatiivi auraksi auroiksi
abessiivi auratta auroitta
instruktiivi auroin
komitatiivi auroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aura-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

latinan sanasta aura < muinaiskreikan sanasta αὔρᾱ (aúra)[3]

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • aura Kielitoimiston sanakirjassa
  • aura Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 3593 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

aura

  1. aura (lääketiede, energiakenttä)

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

aura

  1. (runollinen) leuto tuuli
  2. aura (lääketiede, energiakenttä)

Etymologia

muokkaa

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

aura f. (monikko aure[luo])

  1. (lääketiede) aura (kohtausta edeltävä harhakuva)
  2. aura (parapsykologinen ilmiö)

Ranska

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

aura f. (monikko auras[luo])

  1. aura (lääketiede, energiakenttä)

Aiheesta muualla

muokkaa
  • aura Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

aura

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä avoir

Viitteet

muokkaa
  1. Välikatsaus suomen kielen juuriin / Terho Itkonen 1983
  2. Eesti etümoloogiasõnaraamat / ader]
  3. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. aura.