Katso myös: Aura

Suomi muokkaa

 
Aura [1]
 
Lumiaura [2]
 
Hanhien muodostama aura [3]

Substantiivi muokkaa

aura (9)

  1. maanviljelyssä maanmuokkaukseen käytettävä kone, kyntöaura
    Hevonen oli vetänyt auraa koko päivän.
  2. lumen siirtämiseen tarkoitettu työväline, lumiaura
    Aura kiinnitettiin auton eteen.
  3. (eläintiede) lintuparven V-muotoinen lentokuvio, jossa suurten lintujen ilmanvastus on pienempi kuin yksin lentäessä
    Kurjet olivat muodostaneet auran.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑu̯rɑ/
  • tavutus: au‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aura aurat
genetiivi auran aurojen
(aurain)
partitiivi auraa auroja
akkusatiivi aura;
auran
aurat
sisäpaikallissijat
inessiivi aurassa auroissa
elatiivi aurasta auroista
illatiivi auraan auroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi auralla auroilla
ablatiivi auralta auroilta
allatiivi auralle auroille
muut sijamuodot
essiivi aurana auroina
translatiivi auraksi auroiksi
abessiivi auratta auroitta
instruktiivi auroin
komitatiivi auroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aura-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

germaaninen laina,[1] kantagermaanin *arþra-, *arđra-[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aura-ankkuri, aura-auto, aurakulma, aurakäännös, auranala, aurankurki, auraviljely, hankoaura, jankkoaura, karja-aura, kaskiaura, kurkiaura, kylvöaura, kyntöaura, kärkiaura, lautasaura, lumiaura, multausaura, oja-aura, traktoriaura, vakoaura, vetoaura

Aiheesta muualla muokkaa

  • aura Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

 
Aura [1]

aura (9)

  1. (parapsykologia) joissain uskonnoissa tai uskomuksissa ihmistä tai muuta elävää olentoa ympäröivä energiakenttä
    Häntä ympäröi positiivinen aura.
  2. (lääketiede) esimerkiksi epilepsiakohtausta ennakoiva oire, harhakuvio näkökentässä
    Kohtausta ennakoi usein aura.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑu̯rɑ/
  • tavutus: au‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aura aurat
genetiivi auran aurojen
(aurain)
partitiivi auraa auroja
akkusatiivi aura;
auran
aurat
sisäpaikallissijat
inessiivi aurassa auroissa
elatiivi aurasta auroista
illatiivi auraan auroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi auralla auroilla
ablatiivi auralta auroilta
allatiivi auralle auroille
muut sijamuodot
essiivi aurana auroina
translatiivi auraksi auroiksi
abessiivi auratta auroitta
instruktiivi auroin
komitatiivi auroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aura-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

latinan sanasta aura < muinaiskreikan sanasta αὔρᾱ (aúra)[3]

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • aura Kielitoimiston sanakirjassa
  • aura Tieteen termipankissa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

aura

  1. aura (lääketiede, energiakenttä)

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

aura

  1. (runollinen) leuto tuuli
  2. aura (lääketiede, energiakenttä)

Etymologia muokkaa

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

aura f. (monikko aure[luo])

  1. (lääketiede) aura (kohtausta edeltävä harhakuva)
  2. aura (parapsykologinen ilmiö)

Ranska muokkaa

Substantiivi muokkaa

aura f. (monikko auras[luo])

  1. aura (lääketiede, energiakenttä)

Aiheesta muualla muokkaa

  • aura Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi muokkaa

aura

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä avoir

Viitteet muokkaa

  1. Välikatsaus suomen kielen juuriin / Terho Itkonen 1983
  2. Eesti etümoloogiasõnaraamat / ader]
  3. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. aura.