Substantiivi

muokkaa

translatiivi (5)

  1. (kielitiede) sijamuoto, joka ilmaisee muutosta. Sen sijapääte suomessa on -ksi, tai persoonapäätteen edellä -kse. Esimerkiksi pojaksi on translatiivi poika-sanasta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈtrɑnslɑˌtiːʋi/, [ˈt̪rɑnslɑˌt̪iːʋi]
  • tavutus: trans‧la‧tii‧vi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi translatiivi translatiivit
genetiivi translatiivin translatiivien
(translatiivein)
partitiivi translatiivia translatiiveja
akkusatiivi translatiivi;
translatiivin
translatiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi translatiivissa translatiiveissa
elatiivi translatiivista translatiiveista
illatiivi translatiiviin translatiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi translatiivilla translatiiveilla
ablatiivi translatiivilta translatiiveilta
allatiivi translatiiville translatiiveille
muut sijamuodot
essiivi translatiivina translatiiveina
translatiivi translatiiviksi translatiiveiksi
abessiivi translatiivitta translatiiveitta
instruktiivi translatiivein
komitatiivi translatiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo translatiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa