nominatiivi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanominatiivi (5)
- nominin perusmuoto
- Nominatiivi on suomen kielessä sijapäätteetön.
- Sanakirjoissa nominit esitetään yleensä nominatiivimuodossa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnominɑˌtiːʋi/, [ˈno̞minɑˌt̪iːʋi]
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nominatiivi | nominatiivit |
| genetiivi | nominatiivin | nominatiivien (nominatiivein) |
| partitiivi | nominatiivia | nominatiiveja |
| akkusatiivi | nominatiivi; nominatiivin |
nominatiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nominatiivissa | nominatiiveissa |
| elatiivi | nominatiivista | nominatiiveista |
| illatiivi | nominatiiviin | nominatiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nominatiivilla | nominatiiveilla |
| ablatiivi | nominatiivilta | nominatiiveilta |
| allatiivi | nominatiiville | nominatiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nominatiivina | nominatiiveina |
| translatiivi | nominatiiviksi | nominatiiveiksi |
| abessiivi | nominatiivitta | nominatiiveitta |
| instruktiivi | – | nominatiivein |
| komitatiivi | – | nominatiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nominatiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- latinan sanasta nominativus ’nimeämiseen liittyvä’
Käännökset
muokkaa1. nominin perusmuoto
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- nominatiivi Kielitoimiston sanakirjassa
- nominatiivi Tieteen termipankissa