nomini
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanomini (5)
- (kielitiede) sana, joka taipuu sijamuodoissa sekä yksikössä ja monikossa
- Suomen kielen nomineja ovat adjektiivit, substantiivit, numeraalit ja pronominit.
- Verbit eivät ole nomineja.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnomini/
- tavutus: no‧mi‧ni
Etymologia
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nomini | nominit |
| genetiivi | nominin | nominien (nominein) |
| partitiivi | nominia | nomineja |
| akkusatiivi | nomini; nominin |
nominit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nominissa | nomineissa |
| elatiivi | nominista | nomineista |
| illatiivi | nominiin | nomineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nominilla | nomineilla |
| ablatiivi | nominilta | nomineilta |
| allatiivi | nominille | nomineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nominina | nomineina |
| translatiivi | nominiksi | nomineiksi |
| abessiivi | nominitta | nomineitta |
| instruktiivi | – | nominein |
| komitatiivi | – | nomineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nomini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |