Wikipedia
Katso artikkeli Nomini Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nomini (5)

  1. (kielitiede) sana, joka taipuu sijamuodoissa sekä yksikössä ja monikossa
    Suomen kielen nomineja ovat adjektiivit, substantiivit, numeraalit ja pronominit.
    Verbit eivät ole nomineja.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnomini/
  • tavutus: no‧mi‧ni

Etymologia muokkaa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nomini nominit
genetiivi nominin nominien
(nominein)
partitiivi nominia nomineja
akkusatiivi nomini;
nominin
nominit
sisäpaikallissijat
inessiivi nominissa nomineissa
elatiivi nominista nomineista
illatiivi nominiin nomineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nominilla nomineilla
ablatiivi nominilta nomineilta
allatiivi nominille nomineille
muut sijamuodot
essiivi nominina nomineina
translatiivi nominiksi nomineiksi
abessiivi nominitta nomineitta
instruktiivi nominein
komitatiivi nomineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nomini-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

nominaalimuoto, nominin taivutus

Johdokset muokkaa
Alakäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • nomini Kielitoimiston sanakirjassa
  • nomini Tieteen termipankissa

Latina muokkaa

Substantiivi muokkaa

nōminī

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta nōmen