Avaa päävalikko

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

elatiivi (5)

  1. (kielitiede) sisäeronto, sisäpaikallissija, joka ilmaisee eroamista tai poistumista jostakin
    Elatiivin sijapääte on -sta tai -stä vokaalisoinnun mukaan.
    Poika-sanan elatiivi on pojasta — pojasta polvi paranee.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈe̞lɑˌt̪iːʋi]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi elatiivi elatiivit
genetiivi elatiivin elatiivien
partitiivi elatiivia elatiiveja
akkusatiivi elatiivi; elatiivin elatiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi elatiivissa elatiiveissa
elatiivi elatiivista elatiiveista
illatiivi elatiiviin elatiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi elatiivilla elatiiveilla
ablatiivi elatiivilta elatiiveilta
allatiivi elatiiville elatiiveille
muut sijamuodot
essiivi elatiivina elatiiveina
translatiivi elatiiviksi elatiiveiksi
abessiivi elatiivitta elatiiveitta
instruktiivi elatiivein
komitatiivi elatiiveine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

elatiivi

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta elatiiv
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta elatiiv
  3. (taivutusmuoto) yksikön illatiivi sanasta elatiiv