sijapääte

Suomi

Substantiivi

sijapääte (48)

1. (kielitiede) nominien taivuttamiseen liittyvä pääte, deklinaation tunnus kielissä, joissa on nominien taivutus sijoissa

   Omistusta ilmaisevan genetiivin sijapääte suomen kielessä on -n.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsijɑˌpæːt̪eˣ/
• tavutus: si‧ja‧pää‧te

Etymologia

• yhdyssana sanoista sija ja pääte

Käännökset

1. nominien taivuttamiseen liittyvä pääte, deklinaation tunnus kielissä, joissa on nominien taivutus sijoissa

englanti: case suffix ruotsi: kasusändelse

turkki: durum eki

Aiheesta muualla

• sijapääte Kielitoimiston sanakirjassa
• sijapääte Tieteen termipankissa