sijapääte

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

sijapääte (48)

  1. (kielitiede) nominien taivuttamiseen liittyvä pääte, deklinaation tunnus kielissä, joissa on nominien taivutus sijoissa
    Omistusta ilmaisevan genetiivin sijapääte suomen kielessä on -n.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsijɑˌpæːt̪eˣ/
  • tavutus: si‧ja‧pää‧te

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa