illatiivi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaillatiivi (5)
- (kielitiede) sisätulento; paikallissijamuoto, joka ilmaisee sisään tai sisälle tulemista
- Illatiivimuotoisen sanan sijapääte suomessa on -ːn (missä ː merkitsee vokaalin pidentymistä, kuten talo : taloon), -hVn (missä V merkitsee hoota edeltävän vokaalin toistoa, kuten tie : tiehen) tai -seen (huone : huoneeseen).
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈilːɑˌt̪iːʋi/, [ˈilːɑˌt̪iːʋi]
- tavutus: il‧la‧tii‧vi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | illatiivi | illatiivit |
genetiivi | illatiivin | illatiivien (illatiivein) |
partitiivi | illatiivia | illatiiveja |
akkusatiivi | illatiivi; illatiivin |
illatiivit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | illatiivissa | illatiiveissa |
elatiivi | illatiivista | illatiiveista |
illatiivi | illatiiviin | illatiiveihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | illatiivilla | illatiiveilla |
ablatiivi | illatiivilta | illatiiveilta |
allatiivi | illatiiville | illatiiveille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | illatiivina | illatiiveina |
translatiivi | illatiiviksi | illatiiveiksi |
abessiivi | illatiivitta | illatiiveitta |
instruktiivi | – | illatiivein |
komitatiivi | – | illatiiveine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | illatiivi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. sisätulento, paikallissijamuoto, joka ilmaisee sisälle tulemista
|