Avaa päävalikko

Sisällysluettelo

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

illatiivi (5)

  1. (kielitiede) sisätulento; paikallissijamuoto, joka ilmaisee sisään tai sisälle tulemista
    Illatiivimuotoisen sanan sijapääte suomessa on -ːn (missä ː merkitsee vokaalin pidentymistä, kuten talo : taloon), -hVn (missä V merkitsee hoota edeltävän vokaalin toistoa, kuten tie : tiehen) tai -seen (huone : huoneeseen).

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈilːɑˌt̪iːʋi]

TaivutusMuokkaa

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi illatiivi illatiivit
genetiivi illatiivin illatiivien
partitiivi illatiivia illatiiveja
akkusatiivi illatiivi; illatiivin illatiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi illatiivissa illatiiveissa
elatiivi illatiivista illatiiveista
illatiivi illatiiviin illatiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi illatiivilla illatiiveilla
ablatiivi illatiivilta illatiiveilta
allatiivi illatiiville illatiiveille
muut sijamuodot
essiivi illatiivina illatiiveina
translatiivi illatiiviksi illatiiveiksi
abessiivi illatiivitta illatiiveitta
instruktiivi illatiivein
komitatiivi illatiiveine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa