SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

sijamuoto (1)

  1. (kielitiede) sija, yksi nominien taivutuskategorioista (muita ovat luku ja suku); käytetään myös muiden sanaluokkien, kuten adverbien ja verbien, nominaalimuodoille
    Sijamuoto, sija, on taivutuskategoria, jonka edustajilla ilmaistaan nominilausekkeiden erilaisia syntaktisia ja semanttisia suhteita lausumassa.

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

AlakäsitteetMuokkaa
YläkäsitteetMuokkaa
SynonyymitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa