sijamuoto

Suomi

Substantiivi

sijamuoto (1)

1. (kielitiede) sija, yksi nominien taivutuskategorioista (muita ovat luku ja suku); käytetään myös muiden sanaluokkien, kuten adverbien ja verbien, nominaalimuodoille

   Sijamuoto, sija, on taivutuskategoria, jonka edustajilla ilmaistaan nominilausekkeiden erilaisia syntaktisia ja semanttisia suhteita lausumassa.

Etymologia

• yhdyssana sanoista sija ja muoto

Käännökset

1. yksi nominien ja nominaalimuotojen taivutuskategorioista

bulgaria: падеж englanti: case, grammatical case espanja: caso m. hollanti: naamval, casus italia: caso m. koltansaame: sââ´jjåå´bleǩ kroaatti: padež m. latina: casus latvia: locījums m. liettua: linksnis liivi: nõtk pohjoissaame: kásus

puola: przypadek m. ranska: cas m., cas grammatical m. suomen romani: stedos, stedosko muoda ruotsi: kasus saksa: Fall m., Kasus m. tšekki: pád ukraina: відмінок venäjä: падеж vepsä: känd viro: kääne, käändevorm võro: käänüs

Liittyvät sanat

• perusmuoto

Alakäsitteet

• nominatiivi

Yläkäsitteet

• taivutusmuoto

Synonyymit

• sija
• (vanhentunut) kaasus

Aiheesta muualla

• sijamuoto Kielitoimiston sanakirjassa

Aiheesta muualla

• Tieteen termipankki 11.01.2016: Kielitiede:sija. (Tarkka osoite: http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:sija.).