Substantiivi

muokkaa

kaasus (39)[1]

  1. (kielitiede, vanhentunut) kieliopillinen sija, sijamuoto

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑːsus/
  • tavutus: kaa‧sus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaasus kaasukset
genetiivi kaasuksen kaasusten
kaasuksien
partitiivi kaasusta kaasuksia
akkusatiivi kaasus;
kaasuksen
kaasukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kaasuksessa kaasuksissa
elatiivi kaasuksesta kaasuksista
illatiivi kaasukseen kaasuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaasuksella kaasuksilla
ablatiivi kaasukselta kaasuksilta
allatiivi kaasukselle kaasuksille
muut sijamuodot
essiivi kaasuksena kaasuksina
translatiivi kaasukseksi kaasuksiksi
abessiivi kaasuksetta kaasuksitta
instruktiivi kaasuksin
komitatiivi kaasuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaasukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kaasus-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kaasus Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

kaasus (gen kaasuse, part kaasust)

  1. tapaus
  2. (kielitiede) sija (syn. kääne)

Taivutus

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Eesti õigekeelsussõnaraamat : ÕS 2013 / toimetanud Tiiu Erelt ; koostanud Tiiu Erelt, Tiina Leemets, Sirje Mäearu, Maire Raadik ; Eesti Keele Instituut. Tallinn : Eesti Keele Sihtasutus, 2013.
Verkkoversio: ÕS 2013

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39