Avaa päävalikko
Wikipedia
Katso artikkeli Allatiivi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Sisällysluettelo

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

allatiivi (5)

  1. (kielitiede) ulkopaikallissija, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jonkin päälle, jollekin pinnalle tai jonkin lähelle, ulkotulento
    Allatiivin sijapääte on -lle.
    Poika-sanan allatiivimuoto on ”pojalle” — periytyy isältä pojalle.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈɑlːɑˌt̪iːʋi]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi allatiivi allatiivit
genetiivi allatiivin allatiivien
partitiivi allatiivia allatiiveja
akkusatiivi allatiivi; allatiivin allatiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi allatiivissa allatiiveissa
elatiivi allatiivista allatiiveista
illatiivi allatiiviin allatiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi allatiivilla allatiiveilla
ablatiivi allatiivilta allatiiveilta
allatiivi allatiiville allatiiveille
muut sijamuodot
essiivi allatiivina allatiiveina
translatiivi allatiiviksi allatiiveiksi
abessiivi allatiivitta allatiiveitta
instruktiivi allatiivein
komitatiivi allatiiveine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

allatiivi

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta allatiiv