essiivi
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
essiivi (5)
- (kielitiede) on jonakin olemista ilmaiseva sijamuoto; (harv. olento)
- Essiivimuotoisen sanan sijapääte suomen kielessä on -na tai -nä vokaalisointua mukaillen.
- Poika sanan essiivimuoto on poikana.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: [ˈe̞sːiːʋi]
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | esiivi | esiivit |
| genetiivi | esiivin | esiivien |
| partitiivi | esiiviä | esiivejä |
| akkusatiivi | esiivi; esiivin |
esiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | esiivissä | esiiveissä |
| elatiivi | esiivistä | esiiveistä |
| illatiivi | esiiviin | esiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | esiivillä | esiiveillä |
| ablatiivi | esiiviltä | esiiveiltä |
| allatiivi | esiiville | esiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | esiivinä | esiiveinä |
| translatiivi | esiiviksi | esiiveiksi |
| abessiivi | esiivittä | esiiveittä |
| instruktiivi | – | esiivein |
| komitatiivi | – | esiiveine- + omistusliite |
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
- (harvinainen) olento