essiivi
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
essiivi (5)
- (kielitiede) on jonakin olemista ilmaiseva sijamuoto; (harv. olento)
- Essiivimuotoisen sanan sijapääte suomen kielessä on -na tai -nä vokaalisointua mukaillen.
- Poika sanan essiivimuoto on poikana.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈesːiːʋi/, [ˈe̞sːiːʋi]
- tavutus: es‧sii‧vi
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | esiivi | esiivit |
genetiivi | esiivin | esiivien |
partitiivi | esiiviä | esiivejä |
akkusatiivi | esiivi; esiivin |
esiivit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | esiivissä | esiiveissä |
elatiivi | esiivistä | esiiveistä |
illatiivi | esiiviin | esiiveihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | esiivillä | esiiveillä |
ablatiivi | esiiviltä | esiiveiltä |
allatiivi | esiiville | esiiveille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | esiivinä | esiiveinä |
translatiivi | esiiviksi | esiiveiksi |
abessiivi | esiivittä | esiiveittä |
instruktiivi | – | esiivein |
komitatiivi | – | esiiveine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | esiivi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
- (harvinainen) olento