Wikipedia
Katso artikkeli Essiivi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

essiivi (5)

  1. (kielitiede) on jonakin olemista ilmaiseva sijamuoto; (harv. olento)
    Essiivimuotoisen sanan sijapääte suomen kielessä on -na tai -nä vokaalisointua mukaillen.
    Poika sanan essiivimuoto on poikana.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈesːiːʋi/, [ˈe̞sːiːʋi]
  • tavutus: es‧sii‧vi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi essiivi essiivit
genetiivi essiivin essiivien
(essiivein)
partitiivi essiiviä essiivejä
akkusatiivi essiivi;
essiivin
essiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi essiivissä essiiveissä
elatiivi essiivistä essiiveistä
illatiivi essiiviin essiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi essiivillä essiiveillä
ablatiivi essiiviltä essiiveiltä
allatiivi essiiville essiiveille
muut sijamuodot
essiivi essiivinä essiiveinä
translatiivi essiiviksi essiiveiksi
abessiivi essiivittä essiiveittä
instruktiivi essiivein
komitatiivi essiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo essiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa