SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

essiivi (5)

  1. (kielitiede) on jonakin olemista ilmaiseva sijamuoto; (harv. olento)
    Essiivimuotoisen sanan sijapääte suomen kielessä on -na tai -nä vokaalisointua mukaillen.
    Poika sanan essiivimuoto on poikana.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈesːiːʋi/, [ˈe̞sːiːʋi]
  • tavutus: es‧sii‧vi

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi essiivi essiivit
genetiivi essiivin essiivien
(essiivein)
partitiivi essiiviä essiivejä
akkusatiivi essiivi;
essiivin
essiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi essiivissä essiiveissä
elatiivi essiivistä essiiveistä
illatiivi essiiviin essiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi essiivillä essiiveillä
ablatiivi essiiviltä essiiveiltä
allatiivi essiiville essiiveille
muut sijamuodot
essiivi essiivinä essiiveinä
translatiivi essiiviksi essiiveiksi
abessiivi essiivittä essiiveittä
instruktiivi essiivein
komitatiivi essiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo essiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa