SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

olento (1-J)

  1. erillinen elävä olio t. kuvitteellinen hahmo
  2. (kielitiede, harvinainen) essiivi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈo.len.t̪o/
  • tavutus: o‧len‧to

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi olento olennot
genetiivi olennon olentojen
partitiivi olentoa olentoja
akkusatiivi olento;
olennon
olennot
sisäpaikallissijat
inessiivi olennossa olennoissa
elatiivi olennosta olennoista
illatiivi olentoon olentoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi olennolla olennoilla
ablatiivi olennolta olennoilta
allatiivi olennolle olennoille
muut sijamuodot
essiivi olentona olentoina
translatiivi olennoksi olennoiksi
abessiivi olennotta olennoitta
instruktiivi olennoin
komitatiivi olentoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo olenno-
vahva vartalo olento-
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

avaruusolento, henkiolento, ihmeolento, ihmisolento, kaksoisolento, satuolento, sisäolento, taruolento, ulko-olento, uskomusolento

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • olento Kielitoimiston sanakirjassa