partitiivi

Wikipedia
Katso artikkeli Partitiivi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

partitiivi (5)

  1. (kielitiede) sijamuoto, joka ilmaisee osittaisuutta tai päättymätöntä toimintaa. Suomen kielen partitiivin sijapääte on vokaalisointua mukaillen -a, -ä, -ta, -tä, -tta, -ttä
    Poika-sanan partitiivi on poikaa.
    Kylläpä se tekikin poikaa.
    Leipä-sanan partitiivi on leipää.
    Millaisia leipiä teillä on?
    Meiltä löytyy monenlaista leipää.
    Viisi leipää ja kaksi kalaa.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpɑrt̪iˌt̪iːʋi/, [ˈpɑ̝rtiˌt̪iːʋi]
  • tavutus: par‧ti‧tii‧vi

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi partitiivi partitiivit
genetiivi partitiivin partitiivien
(partitiivein)
partitiivi partitiivia partitiiveja
akkusatiivi partitiivi;
partitiivin
partitiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi partitiivissa partitiiveissa
elatiivi partitiivista partitiiveista
illatiivi partitiiviin partitiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi partitiivilla partitiiveilla
ablatiivi partitiivilta partitiiveilta
allatiivi partitiiville partitiiveille
muut sijamuodot
essiivi partitiivina partitiiveina
translatiivi partitiiviksi partitiiveiksi
abessiivi partitiivitta partitiiveitta
instruktiivi partitiivein
komitatiivi partitiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo partitiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

HuomautuksetMuokkaa

Ostin kaksi leipää. (part.)
Ostin molemmat leivät. (akk.)

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
LyhenteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa