Wikipedia
Katso artikkeli Partitiivi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

partitiivi (5)

  1. (kielitiede) sijamuoto, joka ilmaisee osittaisuutta tai päättymätöntä toimintaa. Suomen kielen partitiivin sijapääte on vokaalisointua mukaillen -a, -ä, -ta, -tä, -tta, -ttä
    Poika-sanan partitiivi on poikaa.
    Kylläpä se tekikin poikaa.
    Leipä-sanan partitiivi on leipää.
    Millaisia leipiä teillä on?
    Meiltä löytyy monenlaista leipää.
    Viisi leipää ja kaksi kalaa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑrt̪iˌt̪iːʋi/, [ˈpɑ̝rtiˌt̪iːʋi]
  • tavutus: par‧ti‧tii‧vi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi partitiivi partitiivit
genetiivi partitiivin partitiivien
(partitiivein)
partitiivi partitiivia partitiiveja
akkusatiivi partitiivi;
partitiivin
partitiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi partitiivissa partitiiveissa
elatiivi partitiivista partitiiveista
illatiivi partitiiviin partitiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi partitiivilla partitiiveilla
ablatiivi partitiivilta partitiiveilta
allatiivi partitiiville partitiiveille
muut sijamuodot
essiivi partitiivina partitiiveina
translatiivi partitiiviksi partitiiveiksi
abessiivi partitiivitta partitiiveitta
instruktiivi partitiivein
komitatiivi partitiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo partitiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset muokkaa

Ostin kaksi leipää. (part.)
Ostin molemmat leivät. (akk.)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Lyhenteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa