Avaa päävalikko

Sisällysluettelo

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

instruktiivi (5)

  1. (kielitiede) sijamuoto, joka ilmaisee keinoa tai tapaa. Suomen instruktiivin tunnus on sijapääte -n, ja sitä käytetään lähinnä monikossa ja kiteytyneissä sanonnoissa: ”kirjoitin tämän omin päin”, ”menen kotiin jalan”.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈinstrukˌt̪iːʋi]

TaivutusMuokkaa

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi instruktiivi instruktiivit
genetiivi instruktiivin instruktiivien
partitiivi instruktiivia instruktiiveja
akkusatiivi instruktiivi; instruktiivin instruktiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi instruktiivissa instruktiiveissa
elatiivi instruktiivista instruktiiveista
illatiivi instruktiiviin instruktiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi instruktiivilla instruktiiveilla
ablatiivi instruktiivilta instruktiiveilta
allatiivi instruktiiville instruktiiveille
muut sijamuodot
essiivi instruktiivina instruktiiveina
translatiivi instruktiiviksi instruktiiveiksi
abessiivi instruktiivitta instruktiiveitta
instruktiivi instruktiivein
komitatiivi instruktiiveine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YläkäsitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa