Wikipedia
Katso artikkeli Instruktiivi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

instruktiivi (5)

  1. (kielitiede) sijamuoto, joka ilmaisee keinoa tai tapaa. Suomen instruktiivin tunnus on sijapääte -n, ja sitä käytetään lähinnä monikossa ja kiteytyneissä sanonnoissa: ”kirjoitin tämän omin päin”, ”menen kotiin jalan”.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈinst̪rukˌt̪iːʋi/, [ˈinstrukˌt̪iːʋi]
  • tavutus: inst‧ruk‧tii‧vi

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yläkäsitteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa