SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

keino (1) (monikko keinot)

  1. tapa tai menetelmä jolla jotakin tehdään
    Millä keinoin olet ajatellut asian hoitaa?
    Siihen löytyy monta keinoa.
  2. (vanhahtava) väline tai laite
    Käänsin kiven paikoiltaan puinen kanki keinonani.
  3. (yhdyssanan alkuosana) keinotekoinen; jotakin jäljittelevä
    keinoelämä
    keinonahka

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈk̟e̞ino̞]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keino keinot
genetiivi keinon keinojen
partitiivi keinoa keinoja
akkusatiivi keino;
keinon
keinot
sisäpaikallissijat
inessiivi keinossa keinoissa
elatiivi keinosta keinoista
illatiivi keinoon keinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keinolla keinoilla
ablatiivi keinolta keinoilta
allatiivi keinolle keinoille
muut sijamuodot
essiivi keinona keinoina
translatiivi keinoksi keinoiksi
abessiivi keinotta keinoitta
instruktiivi keinoin
komitatiivi keinoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

apukeino, ehkäisykeino, elinkeino, esityskeino, houkutuskeino, hätäkeino, ilmaisukeino, keinoalkuinen, keinoemo, keinohedelmöittää, keinohedelmöitys, keinohorisontti, keinokastelu, keinokuitu, keinomunuainen, keinonahka, keinopää, keinoruokinta, keinosiementää, keinosiemennys, keinosiitos, keinosilkki, keinotekoinen, keinotie, keinotodellisuus, keinovalaistus, keinovalikoima, keinovalo, keinoverenkierto, kidutuskeino, kurinpitokeino, kurssikeinottelu, painostuskeino, pakkokeino, parannuskeino, pelotuskeino, puolustuskeino, rangaistuskeino, rankaisukeino, ratkaisukeino, suojakeino, taikakeino, tehokeino, tehostuskeino, terveydenhoitokeino, tyylikeino, vaikutuskeino, varokeino, voimakeino

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • keino Kielitoimiston sanakirjassa
  • keino Tieteen termipankissa