keino

Suomi

Substantiivi

keino (1)

1. tapa tai menetelmä jolla jotakin tehdään

   Millä keinoin olet ajatellut asian hoitaa?

   Siihen löytyy monta keinoa.

2. (vanhahtava) väline tai laite

   Käänsin kiven paikoiltaan puinen kanki keinonani.

3. (yhdyssanan alkuosana) keinotekoinen; jotakin jäljittelevä

   keinoelämä

   keinonahka

Ääntäminen

• IPA: /ˈkei̯no/, [ˈk̟e̞ino̞]

• tavutus: kei‧no

Käännökset

1. tapa tai menetelmä jolla jotakin tehdään

englanti: means, way espanja: medio m. hollanti: middel japani: 方法 ranska: moyen

saksa: Mittel n. tšekki: způsob m. venäjä: средство viro: abinõu, vahend

Liittyvät sanat

Synonyymit

• [1] tekotapa: konsti
• [3] keinotekoinen: teko-

Johdokset

• adjektiivit: keinokas, keinollinen, keinoton
• verbit: keinotella

Yhdyssanat

apukeino, ehkäisykeino, elinkeino, esityskeino, houkutuskeino, hätäkeino, ilmaisukeino, keinoalkuinen, keinoemo, keinohedelmöittää, keinohedelmöitys, keinohorisontti, keinokastelu, keinokuitu, keinomunuainen, keinonahka, keinopää, keinoruokinta, keinosiementää, keinosiemennys, keinosiitos, keinosilkki, keinotekoinen, keinotie, keinotodellisuus, keinovalaistus, keinovalikoima, keinovalo, keinoverenkierto, kidutuskeino, kurinpitokeino, kurssikeinottelu, painostuskeino, pakkokeino, parannuskeino, pelotuskeino, puolustuskeino, rangaistuskeino, rankaisukeino, ratkaisukeino, suojakeino, taikakeino, tehokeino, tehostuskeino, terveydenhoitokeino, tyylikeino, vaikutuskeino, varokeino, voimakeino

Idiomit

• keinoja kaihtamatta
  1. kaikin keinoin, mukaan lukien rikolliset tai epäeettiset keinot

Aiheesta muualla

• keino Kielitoimiston sanakirjassa
• keino Tieteen termipankissa